Kukkaketoja kaupunkeihin ja teiden varsille

Maanantain Maaseudun Tulevaisuuden vieraskolumnissa Seppo Vuokko kirjoittaa Luumäen teidenvarsien hoidosta. Sen sijaan, että teiden hiekkapenkkojen annettaisiin kasvaa luonnollisesti ketokasveja, ne ajetaan täyteen multaa ja istutetaan kalliilla nurmikoita.
Itse harmittelin samanlaista ilmiötä Espoon keskuspuiston pohjoislaidalla, jossa tehtiin uusi ulkoilupolku. Metsään raivattiin isolla kaivinkoneella kuorma-auton levyinen väylä ja vanha idyllinen kärrypolkukin täytettiin soralla. Työ tehtiin lumien aikaan ja ilmojen lämmettyä paljastunut näkymä oli lohduton. Ruman näköiseksi sotkettuja polun varsia on nyt siistitty levittämällä puistoistutusten alla käytettävää kuoriketta sotkujen päälle. Onneksi ei sentään sitä nurmea sinne laitettu. Nyt odotan sitten vuosien kulumista ja seuraan, miten mustikan varvut ja kieloryppäät tai valkovuokon kasvustot valtaavat takaisin niiltä ryöstettyä maata. Toivottavasti kuorike ei tuota suurta vastusta. Joukkoon saattaa putkahtaa joitakin mielenkiinoisia ketokasveja kuten mäkitervakkoa tai harakankelloa. Se vain harmittaa, että polun vieressä ollut luonnonvarainen niitty on tuhottu joutomaakasoilla. Siinä, missä työmiehet näkivät tyhää tilaa, minä olin ihaillut luonnonniittyä.
Seppo Vuokon tavoin olen ihmetellyt sitä, miksi kaikkialle pitää istuttaa tylsää ja kalliiksikin tulevaa nurmea. Murto-osalla niistä kustannuksista köyhään maaperään saadaan kasvamaan kaunis, luonnon monimuotoisuutta suosiva ketoniitty. Tarvitsee vain kerätä sopivia luonnonkasvien siemeniä ja kylvää ne alueelle.  Tiet puhkovat metsään aukkoja, joista valo pääsee metsän pohjalle. Näin saadaan suotuisat olosuhteet perinteiselle ketokasvustolle. Olisi tielaitokselta ja kunnilta varsinainen ekoteko siirtyä tähän ympäristöystävälliseen, halpaan ja luonnon monimuotoisuutta suosivaan rakennustapaan.
Nyt Juhannuksen alla luonto on kauneimmillaan ja niityn kukkaset kukkivat hehkuvissa väreissä. Mielelläni näkisin vaikkapa metsäkurjenpolvea, päivänkakkaraa, koiranputkea, maitohorsmaa tai kissankelloa erilaisten heinien kera monien yksitoikkoisten nurmikaistaleiden tai muualta tuoduista kukkasista tehtyjen istutusten tilalla. Nykyään tällaisia perinnemaisemia pääsee ihailemaan vain pienillä sivuteillä useampi sata kilometriä kehä kolmosen pohjosipuolella.
Samaa ajattelutapaa voi noudattaa myös omalla pihalla tai asunto-osakeyhtiön istutuksissa. Tylsät puskat voi vaihtaa luonnonkasveihin. Keväällä bongasin Ruralia-intituutin koulutuspäivän Mikkelissä luonnonkasvien käytöstä viherrakentamisessa, maisemoinnissa ja luonnonhoitopelloissa. Harmitti kovasti, ettei ollut mahdollisuuutta osallistua. Täytynee Espoon Vihreiden Naisten järjestää aiheesta tilaisuus pikimmiten!

Pesti Tasa-arvotoimikunnassa

31.5. Espoon kaupunginhallitus nimesi minut Tasa-arvotoimikunnan puheenjohtajaksi. Yllättäen huomaan olevani mukana kunnallispolitiikassa, vaikka se ei ollutkaan ensisijainen kiinnostukseni kohde. Sen sijaan tasa-arvoasiat ovat aina olleet.

Kiitän lämpimasti Espoon Vihreitä, jotka valitsivat minut tehtävään näinkin lyhyellä poliittisella kokemuksella. Olenhan ollut mukana toiminnassa vasta toista vuotta. Paneudun tehtävään suurella innostuksella ja mielenkiinnolla. Hienoa päästä hoitamaan tasa-arvoasioita käytännössä.

Vaikka olenkin poliittisena toimijana Vihreiden Naisten riveissä, olen usein pohtinut suhdettani feminismiin. Opinnoissani perehdyin feminismin historiaan ja teorioihin erityisesti tieteenfilosofisessa kontekstissa. Viimeksi toukokuun alussa luin kirjan "Osaako nainen ajatella", joka innosti valtavasti. Ehkä feminismi on itselleni jollakin tapaa terapiaa ja innoituksen lähde. Feministisen kirjallisuuden ja keskustelun kautta avautuu uusia mahdollisuuksia hahmottaa itseään ihmisenä ja saada selityksiä erilaisiin yhteiskunnallisiin ilmiöihin.

Samalla toivotan läpimästi tervetulleeksi miespoliittisen keskustelun ja Vihreän miesliikkeen. Myös feministiselle liikkeelle on terveellistä tutustua uuteen sukupuolitutkimukseen ja miesnäkökulmaan. Toivonkin miesliikkeen tuovan uusia raikkaita tuulia poliittiseen tasa-arvokeskusteluun. Esimerkiksi vasta valmistuneessa Vihreiden miesten poliittisessa ohjelmassa on mielestäni tuotu esiin tärkeitä asioita. En näe ohjelmassa myöskään ristiriitaa naisliikkeen tavoitteiden kanssa. Toivonkin siis antoisaa, avartavaa ja hedelmällistä vuoropuhelua!

Tasa-arvo ei ole koskaan merkinnyt minulle pelkästään mies-nais -kysymyksenasetteluja ja varsinkin vierastan vastakkainasetteluja. Koen hyvin läheiseksi kaikenlaisten vähemmistöjen tasavertaisen aseman ja oikeuksien turvaamisen. Erityisesti haluan tehdä työtä sen eteen, että vaikkapa etnisten, sukupuolisten tai vammaisuuteen perustuvien vähemmistöjen ääni tulee kuuluviin. Kaikilla on hyvä olla sellaisessa yhteiskunnassa, jossa myös erilaisuus hyväksytään ja otetaan huomioon.

Olen pyrkinyt näkemään erilaisuuden voimavarana kaikessa ja kaikkialla. Jos pystymme tarjoamaan jokaiselle tasavertaiset mahdollisuudet, on meillä myös mahdollisuus saada hyvin monenlaisten yksilöiden voimavarat käyttöön. Moninaisuus on rikkaus, jota meillä ei edes ole varaa jättää hyödyntämättä. Huomaan viihtyväni erityisen hyvin sellaisessa yhteisössä, jossa on mukana hyvinkin monenlaisia ihmisiä, jotka tuovat yhteisöön omia itselleni tuntemattomia tapoja elää ja olla tässä maailmassa. Silloin koen eläväni rikasta elämää.

Uuden tehtäväni myötä pääsen käytännön hommiin. Erityisesti olen kiinnostunut tutustumaan erilaisten aiheeseen liittyvien tahojen toimintaan ja luomaan toimiva suhteita eri tahojen välille. Jonkin aikaa menee toimenkuvan ja työskentely-ympäristön hahmottamiseen. Tapaankin mielelläni tahoja ja ihmisiä, joiden toiminta liittyy tasa-arvokysymyksiin. Toivon myös voivani omalta osaltani tuoda jotain uutta tasa-arvotoimikunnan toimintaan.

Tässäkin asiassa yhteistyö on voimaa, luodaan tuleville sukupolville tasa-arvoisempi maailma, kuin minkä itse aikanaan saimme.

Menestyvät maahanmuuttajanaiset -kiertue Espoossa

Espoon Vihreät Naiset järjesti viime tiistaina lämminhenkisen ja viihtyisän keskustelutilaisuuden Entressen kirjaston Sinisessä huoneessa. Aiheena oli Menestyvät maahanmuuttajanaiset- menestys alkaa arjesta. Vieraanamme oli joukko maahanmuuttajataustaisia naisia, jotka kertoivat elämästään Suomessa. Yksi toimi koulunkäyntiavustajana ja haaveli jatkokoulutuksesta, toinen oli opiskellut ammattitutkinnon pienen vauvan kanssa käyden samalla iltaisin töissä. Ystävykset Asiasta ja Afrikasta kannustivat toisiaan yrittäjinä.  Me suomalaiset kuuntelimme näiden naisten tarinoita hämmästyneinä ja täynnä kunnioitusta siitä sitkeydestä  ja niistä elämäntaidoista, joilla nämä naiset olivat päässeet eteenpäin elämässään.

Espoon vieraskielisten osuus on kaksinkertaistunut vuosikymmenessä nejästä prosentista kahdeksaan prosenttiin. Suuryhtiömme houkuttelevat yhä enemmän osaavaa työvoimaa muista maista ja ennusteena onkin, että vuonna 2030 vieraskielisten osuus on jo viisitoista prosenttia.

Sen sijaan, että alkaisimme pelätä maahanmuuttajien tuomia ongelmia, voimme nähdä monikulttuurisuuden mahtavana voimavarana! Myös Espoon monikulttuurisuusohjelmassa on osuvasti huomattu että "monikulttuurisuus on maailman kilpailukykyisimpien alueiden menestyksen keskeinen osatekijä". Sehän tiedetään jo yritysmaailmassakin, että sopivalla tavalla yhteensaatettuna moninaisuus synnyttää ennen näkemätöntä ideoiden ja toimintatapojen rikkautta, auttaa näkemään asioita uudessa valossa ja vie eteenpäin innovatiivisella tavalla.

Vaalikaamme siis täällä Espoossa monikulttuurisuutta ja antakaamme sille tilaa. Ihmiset erilaisista kulttuureista rikastuttavat espoolaista arkea ja auttavat Espoota kukoistamaan. Kun kaupungissamme on monikulttuurisuudelle myönteinen ja kannustava ilmapiiri tänne on hyvä asettua asumaan ja täällä viihtyy, kotoutuminen helpottuu ja ongelmia syntyy vähemmän.

Itse suorastaan nautin Espoon keskuksen monikulttuurisesta ilmapiiristä. Jos alan kaivata Pariisin tai Lontoon maailmanmetropolin tunnelmaa, voin käydä aistimassa sitä Entressessä. Jaankin Said Yusufin kanssa haaveen, että saisimme Espoon keskuskeen Helsingin Glorian kaltaisen monikulttuurisuuskeskuksen. Se jos mikä olisi ongelmia ennaltaehkäisevää monikulttuurisuustyötä!


Aito monikulttuurisuus syntyy siellä, missä ihmisten kohtaamiselle ja yhdessä tekemiselle annetaan sopivat puitteet. Monikulttuurisuuskeskuksen perustana on hyödyntää eri etnisten ryhmien omaa intoa ja resursseja kotoutumisessa ja sopeutumisessa uuteen kotimaahan. Tällaisesta keskuksesta muodostuu paikka, jossa kaupungin erilaiset etniset ryhmät mukaan lukien kantaväestö voivat kohdata ja tutustua toisiinsa mukavissa taiteellisissa ja viihteellisissä merkeissä.

Kuntalaisten keskutelutilaisuus: Perheiden ja lasten turvallisuuden varmistaminen Espoossa

Espon Vihreät Naiset järjesti yhteistyössä Lapsen Oikeus Väkivallattomaan Elämään - LOVE -yhdistyksen kanssa kuntalaisten keskustelutilaisuuden perhe- ja lähisuhdeväkivallasta eilen illalla Laurea Ammattikorkeakoulussa. Paneelikeskustelua oli tullut seuraamaan reilu 50 henkilöä.

Tilaisuuden järjestämisellä halusimme osaltamme herättää keskustelua erittäin tärkeäksi kokemastamme aiheesta, lähisuhde- ja perheväkivallasta. Järjestelyt teimme sillä silmällä, että saisimme aikaan hedelmällistä ajatustenvaihtoa asian kanssa tekemisissä olevien tahojen kanssa ja erityisesti pyrimme saamaan tasavertaista vuoropuhelua tavallisten kansalaisten ja yhteiskunnan elinten työntekijöiden ja päättäjien välille. Yksi keskusteluilta ei pelasta maailmaa, mutta se on askel oikeaan suuntaan ja toivomme mukaan edes auttaa oikeansuuntaista kehitystä.

Seuraavassa erityiskommentit ja kiitokset illan panelisteille:

Ministeri Tuija Braxin puheenvuoroissa näkyi hänen syvällinen paneutumisensa asiaan. Hänen selkeät näkemyksensä ja painotusalueet sukupuoliseen neutraaliuteen ja heikoimman aseman turvaamiseen ovat juuri sitä politiikkaa, jota Vihreältä naisministeriltä on hienoa kuulla. Toisaalta esimerkiksi suhtautumisessa sovittelun soveltuvuuteen saimme taas näyttöä siitä, että ministeri ei harrasta pelkästään politikointia vaan paneutuu työhönsä pätevällä asiantuntemuksella ja syvällisellä perehtymisellä.

Tutkija Venla Salmen kokoama katsaus lähisuhdeväkivaltaan tutkimuksen valossa oli erinomainen pohja illan keskustelulle. Hän toi selkeästi esiin alkoholin ja huono-osaisuuden merkityksen perheväkivallan riskitekijänä. Valitettavasti hän joutui poistumaan väliajalla eikä ollut enää mukana toisen osan keskustelussa.

Lehtori Juha Kreusia saamme ensinnäkin kiittää oivallisesta yhteistyöstä tilojen järjestämisessä, kiitos! Paneelissa hän toi oivallisella tavalla esiin ristiriidan yhteiskunnan palveluprosessien ja toisaalta ihmisen elämänkulun välillä. Tätä tarkastelutapaa soisi todellakin levitettävän laajemmalle, jotta erityisesti tällaisissa ihmisen elämää koettelevissa syvissä kriiseissä yhteiskunnan apu pystysi paremmin kohtaamaan avun tarvitsijan. Erityisesti tarkastelutavalla päästään pureutumaan konflikteja aiheuttaviin riskitekijöihin ja sillä tavalla mahdollistetaan ennaltaehkäisevä työ myös lähisuhdeväkivallassa.

Kehitysjohtaja Tommi Nyström toi arvokkaalla tavalla esiin perhe- ja lähisuhdeväkivallan kokijan näkökulman. Hänen puheenvuoroistaan paistoi toisaalta läheinen ja omakohtainen kokemus työstä väkivallan kokijoiden ja sen uhkan alaisuudessa elävien arjessa. Hänelle kiitos siitä, että toi heidän äänensä paneeliimme hyvin näkemyksellisellä, perustellulla ja asiakkaitaan ymmärtävällä tavalla.

Lyömätön Linja Espoossa -toiminnan johtaja Jari Hautamäki sai paneelimme tarkastelemaan asioita uudesta näkökulmasta: lähisuhdeväkivalta koskettaa meitä kaikkia varallisuudesta ja yhteiskuntaluokasta riippumatta. Vaikka suurinta osaa perheväkivallasta selittääkin moniongelmaisuus, alkoholi ja syrjäytyminen, myös iso osa väkivallasta tapahtuu aivan tavallisissa perheissä. Hän tekee erittäin arvokasta työtä asenteiden muuttamiseksi ja avun tuomiseksi vakivallan tekijälle eli sinne, missä on varsinainen syy lähisuhde- ja perheväkivaltaan ja missä sitä voidaan ennaltaehkäistä.

Rikosylikomissario Jukka Kasken puheenvuoroista huokui se raskas kokemus, jonka pitkä ura alan rikostutkinnassa on varmasti saanut aikaan. Poliisin toimivallan rajoitteet tulivat esille useaankin otteeseen keskustelun aikana, mutta Kasken viestit yhteistyöhalusta erilaisten väkivaltatilanteissa auttavien tahojen kanssa ja ehdotukset poliisityön parantamiseksi enemmän uhreja ja myöskin tekijöitä auttavaan toimintaan olivat merkittäviä. 

Viimeiseksi lämmin kiitos lasten erityispalvelujen päällikkö Marjatta Karhuvaaralle erinomaisen asiantuntevasta ja tiukalla otteella  hoidetusta paneelin puheenjohtajuudesta. Hänen ansiostaan paneelissa keskityttiin tärkeisiin ja oleellisiin asioihin eikä keskustelu rönsyillyt muualle. Oli myös hienoa kuulla, että paneeliin tulleet yleisökysymykset käsitellään vielä lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisyhojelmaa valmistelevassa työryhmässä Espoossa. 

Paneelin toteutustavassa haettiin eri osapuolten tasavertaista keskusteluyheyttä ja uusia toimintatapoja kansalaisten ja asianosaisten osallistumiseksi. Nyt yleisö ei saanut itse tilaisuudessa puheenvuoroja, mutta toivomme mukaan äänensä kuitenkin kuuluviin etukäteen ja tilaisuuden väliajalla kerättyjen kysymysten kautta. Toivomme lämpimästi, että tämänkaltainen avoimen ja keskutelevan demokratian kehittämisprosessi jatkuu edelleen. Iloksemme paneelikeskustelusta välittyi osallistujien halu myös kuunnella ja ymmärtää, ehkä keskustelusta syntyi heillekin jotain uutta viemisiksi omaan työhönsä.

Espoon Vihreissä Naisissa tämän tilaisuuden järjestäminen oli itselleni merkittävää jo siinäkin mielessä, että se on osa niitä tavoitteita, joita itselleni asetin ryhtyessäni puheenjohtajaksi. Koen tärkeäksi hyvän lapsuuden turvaamisen jokaiselle lapselle ja perheväkivallan vastainen työ, jos mikä tähtää tähän. Koen myös tehtäväksemme politiikassa avoimen ja keskustelevan demokratian edistämisen; tällainen keskustelutilaisuus toivon mukaan toimii foorumina, jossa päättäjät, viranomaiset, tutkijat ja kansalaiset voivat kohdata mahdollisimman tasavertaisina keskustelukumppaneina. Tämä tilaisuus oli vasta alkua, saimme arvokasta kokemusta, josta on hyvä kehittää edelleen. 

Keskusteluiltaa varten kerätyissä yleisökysymyksissä perättiin, mitä Espoon Vihreät Naiset aikoo tehdä asian hyväksi, toivon tässä vastanneeni tuohon kysymykseen. Väkivallan vastainen työ on meidän jokaisen asia, arasta ja häpeän kuormittamasta luonteestaan huolimatta perheväkivalta tulee ottaa esille, siitä tulee puhua avoimesti ja siihen tulee puuttua nopeasti ja vaikuttavalla tavalla.

Allekirjoita gmo-kannanotto!

Olen muotoillut tähän ajatukseni eli kannanoton rinnakkaiselolakiin, joka varsinkin nyt EUn hyväksyttyä gm-tärkkelysperunalajikkeen on tullut entistä ratkaisevampaan asemaan.

Haluatko tulla allekirjoittamaan sen kanssani?

Lähetän tämän Vihreiden eduskuntaryhmälle ja varsinkin Timo Juurikkalalle, joka on jäsenenä lakiehdotuksesta piakkoin mietinnön antavassa ympäristövaliokunnassa ja samoin Johanna Karimäelle, joka on maa- ja metsätalousvaliokunnassa. Vien tämän myös vihreiden ruokapoliittiseen työryhmään, joka valmistelee vihreiden kantoja aiheesta. 

Allekirjoitukset kommentteihin alle tai suoraan minulle osoitteeseen marja.nuora(a)kolumbus.fi

Geenimuunneltujen kasvien tuloa Suomeen ei saa sallia!

Suomalaisen maataloustuotannon ehdottomia menestystekijöitä ovat puhtaus, terveellisyys ja turvallisuus. Uuden rinnakkaiselolain myötä nämä menestystekijät ovat romuttumassa. Suomessa ei vielä viljellä muuntogeenisiä kasveja ja, toisin kuin monissa maissa, meillä on edelleen mahdollisuus valita maataloutemme selkärangaksi geenimuunnelluista organismeista vapaa tuotanto.

Rinnakkaiselolakiluonnoksessa lähdetään siitä, että gm-kasvien viljely on sallittava Suomessa. Maailmalla on huolestuttavaa näyttöä siitä, että geenimuunneltu aines ei pysy gm-kasveissa ja niiden viljelyaloilla vaan leviää yllättävän helposti ympäristöön. Tästä järkyttävin esimerkki on Kanadan Saskatchewanista, jossa gm-rapsi on risteytynyt tavanomaisen rypsin sekä lähisukuisten luonnonkasvien kanssa. Tästä johtuen muut viljelijät ovat vaikeuksissa ja luomurypsin tuottaminen on täysin mahdotonta, puhumattakaan luonnon monimuotoisuudelle aiheutuvista riskeistä. Lakiesityksessä vaaditut suoja-alueet eivät voi käytännössä estää siitepölyn ja siementen tahatonta leviämistä. Gm-kasvit omistavat yhtiöt vakuuttavat leivämisen olevan mahdotonta, mutta uusista tapauksista saadaan jatkuvasti näyttöä.

Muuntogeenisten kasvien viljelystä ollaankin yhä enemmän huolissaan, sillä niin valtioiden kuin EUnkin viranomaiset tuntuvat olevan liian luottavaisia ja unohtavan YKn ympäristön ja kehityksen maailmankomission varovaisuusperiaatteen. Gm-organismien vaikutuksia ympäristöön ja ihmiseen ei tutkita kunnolla. Ei ole olemassa ainuttakaan pitkäkestoista ja riippumatonta muuntogeenisen ravinnon terveysvaikutustutkimusta, joka osoittaisi tällaisen ravinnon turvallisuuden. Sen sijaan kohua ovat herättäneet viime vuosina ilmestyneet tutkimukset, joissa on huolestuttavaa näyttöä geenimuunneltujen kasvien vakavia sairauksia, kuten immunologisia tauteja sekä syöpää, lisäävistä vaikutuksista. Tämä romuttaa kansalaisten luottamusta viranomaisiinsa.

Valveutuneet kansalaiset kokevat, että asiassa ei ole tärkeintä heidän turvallisuutensa, vaan gm-kasvit omistavat suuryhtiöt onnistuvat lobbaamaan omia etujaan viranomaisten ja tutkijoiden tuella vähättelemällä geenimuuntelun riskejä, vaatimalla gm-kasvien vapaata maailmakuppaa, estämällä gm-tuotteiden merkitsemistä ja edistämällä gm-viljelylle myönteistä lainsaadäntöä. Huolestuttavaa on myöskin, että tutkijapiirit ovat jakautuneet kahtia: on gm-tutkimukseen ja gm-kasvien turvallisuuteen ja niiden mahdollisuuksiin hyvin myönteisesti suhtautuvien tutkijoiden joukko, jotka saavat alalta toimeentulonsa ja tutkijanmaineensa. Toisaalta on yhä enemmän huolestuneita tutkijoita, joista osa on sanoutunut irti edellä mainitusta ryhmästä ja ryhtynyt puhumaan suunsa puhtaaksi niistä riskeitä ja vaaroista, joita itse alalla ei haluta tunnustaa rahoittavien suuryritysten painostuksesta.

Päättäjien on todella aika nähdä, että kyseessä on kansalaisdemokratia. Ihmisillä on oikeus päättää, miten heidän ruokansa tuotetaan. Jos yleinen mielipide vastustaa geenimuunneltujen tuotteiden markkinoille tuloa ja kansalaiset ovat huolestuneita näiden tuotteiden turvallisuudesta, on päättäjien tehtävänä pitää huolta, että asiaa selvitetään riittävästi ja löytyy kiistatonta ja kansalaisia tyydyttävää näyttöä, ennen kuin viljelyn sallimisesta päätetään. Nyt annetaan sellaisten peruuttamattoimien vahinkojen kuin gm-aineksen luontoon ja ruokakasveihin leiviämisen mahdollisuus ja korvausvastuuseen laitetaan lakiehdotuksen mukaan vielä valtio eli kansalaiset. Tämä ei ole kansalaisten etujen ajamista. Päättäjinä eivät saa olla kaupalliset yhtiöt tai asiaan vihkiytyneet tiedemiehet. Tässä liiketoiminnassa kansalaisia ei ole saatu vakuuttuneiksi, että yhtiöt tai tutkijat toimisivat läpinäkyvästi ja vastuullisesti, pyrkisivät riittävään varovaisuusperiaatteiden noudattamiseen, takaisivat turvallisuuden ja todella kantaisivat yhteiskuntavastuunsa. Näistä syistä gm-kasvien viljelyä ja niiden kauppaa ei tulisi sallia Suomessa.

Ja niin tuli geenimuuntelu

Saamme siis Amflora-perunan Suomeen. Tähän asti gmo onkin ollut täällä vain teoreettinen kirjainyhdistelmä. Olemme kovasti ihmetelleet sitä intoilua, jota geenimuunnelluista viljelykasveista pidetään maailmalla. Täällä Suomessahan asiat otetaan järkevästi ja ratkaistaan teknisinä kysymyksinä. Euroopan unioinissakin olemme olleet siinä porukassa, joka on ilman muuta hyväksynyt geenimuuntelun. Paitsi ihan viime aikoina, kun kannatimme sitä, että jokaisella maalla tulisi olla oikeus päättää itse siitä, hyväksytäänkö maahan gmo-viljelyä.

Meitä ei ole huolettanut yhtään, että Pohjois-Amerikassa ollaan jo huolissaan, kun kaikki rapsi on käytännössä saastunut gm-aineksella. Keski-Euroopassa ihmiset nousevat huolestuneina vastarintaan, he eivät halua gmota ruokaansa eivätkä ympäristöönsä. Mitä kiihkoilua! Mistä ihmeestä on kyse, viranomaiset ja tutkijat vakuuttavat viljelyyn ja käyttöön hyväksyttyjen kasvien olevan täysin turvallisia ja huolellisesti testattuja, mistä muka pitäsi huolestua?

Meillä on myös tulossa Eduskunnan käsittelyyn niin sanottu rinnakkaiselolaki, jossa määrätään pelisäännöt gmo-viljelylle. Meidän ei tarvitse ollenkaan olla huolestuneita gm-aineksen leviämisestä, laissa on kyllä määrätty 18 metrin suojavyöhykkeet muuhun viljelyyn, luomuun 30 metrin. Sen yli ei varmaankaan tuuli kulje tai pölyttävät hyönteiset lennä. Sekään ei ole suomalaisille mikään ongelma, että jos nyt kävisi niin epätodennäköinen vahinko, että gm-aines pääsisikin saastuttamaan naapuruston viljelmiä, niin itse gmo-viljelijä ei olekaan siitä vastuussa vaan vahingot korvaa ystävällisesti valtio.

Tämä on todella helppo maa gm-kasvit omistaville monikansallisille yhtiöille, joille gmo-tuotanto on isoa liiketoimintaa. Meillä ei paljon kuulla soraääniä edes tieteen piiristä, mitä nyt yksi solubiologi, Liisa Kuusipalo,  yrittää taistella kaikkia gm-tutkijoita vastaan. Näissä tutkijapiireissä häntä tuskin otetaan vakavasti, onhan naurettavaa väittää, että gm-aines säilyisi maaperässä ja leviäisi luontoon tai siirtyisi eläinten rehusta lihaan ja siten ihmisten ruokaan.

Huuhaata taitaa olla sekin, että maailmalta löytyy tutkijoita, jotka ovat irtisanoutunueet gm-tutkimuksesta ja varoittavat nykyisin siitä meiningistä, jota monikansallisten yhtiöiden lobbauksen ja painostuksen seurakusena alalla harrastetaan. Gmo-viljelyn vaikutuksista ympäristöön ei ole mitään kunnollisia tutkimuksia, koska riskit on arvioitu niin vähäisiksi, että tutkimuksia ei tarvitse tehdä. Myöskään sitä ei tarvitse tutkia kovin syvällisesti, mitä vaikutuksia gm-aineksella on ihmiseen, tosin Raskasta löytyy viime vuodelta yksi riippumaton tutkimus ja siinä tulokset ovat huolesuttavia, EUssa hyväksytty maissi näyttää olevan eläinkokeiden perusteella terveydelle vaarallista.

Meillä luotetaan viranomaisiin, hehän toimivat kansan parhaaksi. Saksassa taas jopa tutkijat arvoivat Efsan hyväksyvän gm-kasveja heikoilla perusteilla, gm-firmojen omien tutkimustulosten perusteella. Yhdysvalloille eurooppalaisten nuiva suhtautuminen gm-tuotteisiin on vain epäreilu kaupan este, ei itsemääräämis- tai turvallisuuskysymys. Suomellahan onkin mitä parhaat mahdollisuudet gm-viljelyn luvattuna maana sellaisten maiden kuin Yhdysvallat, Kanada, Argentina, Brasilia, Kiina ja Intia rinnalla. Saadaan oikein hyvä säväys gm-perimää luontomme monimuotoisuuteenkin!

Lempipaikkani Espoossa

Se on se maisema, jossa tallustelen lähes joka päivä. Asun näet Sunan reunalla, virallisesti Saarnilaaksossa, mutta en voi millään väittää asuvani laaksossa, kun asun kukkulan päällä. Tämä kukkula on Riimukallio ja sijaitsee sen espoolaisen lempipaikkani eli Finnoontien varressa sijaitsevan Södergårdin peltomaiseman reunalla. Se on se idyllinen peltomaisema ennen Sunan risteystä Finnoontiellä tultaessa etelästä kohti Espoon keskusta. Ennen kuin asuin täällä odotin joka kerta sydän sykkyrällä ajaessani kohti pohjoista, milloin tulee se ihana maalaismaisema, Espoon kaunein maisema.

Nyt koirani pitävät huolen siitä, että kierrän noiden peltojen reunoja lähes joka päivä, kelillä kuin kelillä säällä kuin säällä. Se onkin mahtavaa. Aina kun huomaan illan hämärtyvän kiiruhdan ulos ihailemaan taivaan upeita värejä peltomaiseman yllä. Joskus usva leijuu pellolla tai koko maisema on aivan sininen. Maisema yllättää minut kerta toisensa jälkeen uusilla ihmeellisillä värisävyillään.

Pellolla kävi yhtenä syksynä ruokailemassa hirviemo poikineen ja peuroja siellä näkee useinkin, jos jaksaa olla tarpeeksi aikaisin liikkeellä, pian auringon nousun jälkeen. Kun rauhallisesti vaeltaa pellon poikki, peurat odottavat hievahtamatta ja tuijottavat intensiivisesti. Yhtäkkiä ne lähtevät loikkimaan kohti metsää ja häviävät vilauksessa. Viime talvena pellolla laidunsi komea peurauros laumansa kanssa.

Pellon pientareet ja peltojen läpi kulkevan puron varret ovat täynnä pienten jyrsijöiden koloja, etenkin vesimyyriä löytyy joinakin vuosina runsaasti. Eipä siis ihme, että kettukin on sattunut samoille reiteille muutaman kerran. Koiratkin vain hölmistyneinä seurasivat, kun nuori punaturkki reippaana jolkutteli nenän edestä reilun kymmenen metrin päästä, kaikessa rauhassa.

Liikuttava kohtaaminen oli pienen valkoisen lumikon kanssa, joka pitkillä loikilla kuljetti lähes itsensä kokoista saalista suussaan kohti ojan kupeessa lojuvaa risukasaa; varmaan sillä oli pesä kasan alla. Ja entäpä ne pyrstötiaiset, jotka pyrähtivät pellon pientaren pajukossa. Lauma pieniä valkoisia sirputtajia täynnä elämän tarmoa ja intoa, hetkessä jossain muualla. Siinä tuijotin tyhjää puskaa ja tajusin vasta jälkikäteen, mitä olin nähnyt.

Vaikka yleensä pellon reunan polkuja saa kulkea aivan kaikessa rauhassa yksinään ja muita kulkijoita näkee harvoin, on tänä talvena saanut käsityksen muiden liikkujien runsaudesta. Pellot ovat peittyneet paikoin yli metrinkin paksuiseen lumeen ja tuuli on peittänyt polut yhä uudelleen piiloon. Jos liikkeelle on uskltautunut heti lumituiskun jälkeen ei vanhoista poluista ole tietoakaan, mutta jo viikossa ne on tallattu uudelleen ja kiemurtelevat kapeina väylinä pitkin maisemaa. Täällä on siis runsaasti muitakin kulkijoita! Erityisesti koirien ulkoiluttajille polut ovat pelastus: kaikki läheisen keskuspuiston kävelyreitit ovat hiihtäjien valtaamia ja koiran taluttajiin siellä suhtaudutaan penseästi.

Odotan innolla kevään tuloa maisemaani. Lumen sulaessa pellot muuttuvat kuravelliksi ja polut saattavat olla hetken kulkukelvottomia. Suuntaan silti kulkuni sinne ja yritän käyttää reittejä, jotka kulkevat kuivemmista paikoista. Milloinkahan kiurut tulevat?

Luomu, ilmasto, ympäristöystävällisyys ja ruokaturvallisuus

Jatkuvasti kuulen siitä, miten luomu on kiva asia, mutta ihmiskunta on niin suurten haasteiden edessä, että tällainen hauska vihrepiiperrys on unohdettava. Käyttöön on otettava oikeasti tehokkaat keinot kun kyseessä on sellaiset globaalit ongelmat kuin a) ilmastonmuutos, b) luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen ja suoranainen sukupuuttoaalto ja c) ravinnon riittävyys ja nälkäongelma.

Tähän keskusteluun ollaan herätty myös luomun kansainvälisessä kentässä. Luomusta ei selvästikään tiedetä tarpeeksi ja mielikuvat ovat kaukana todellisuudesta. Helposti ajatellaan, että luomu on romanttista kaipuuta vanhaan hyvään aikaan ja suoranaista kehityksen ja varsinkin teknologian kieltämistä. Meillä Suomessa sana luomu eli luonnonmukainen viljely ruokkii tätä mielikuvaa tehokkaasti. Euroopassa käytetään termejä ekologinen ja biologinen viljely, mikä kertoo vähän modernimmasta imagosta, jossa eletään ajan hermolla ja jolla on myös tieteellinen taustansa. Maailmanlaajuisesti lanseeratuin termi on kuitenkin englannin kielinen organic tai ogranics eli orgaaninen tuotantotapa. Se tuo mukaan ajatuksen luonnon elävistä prosesseista ja myös edistyksestä.

Meillä on siis monta suurta, jopa ihmiskunnan olemassaoloa uhkaavaa ongelmaa ratkaistavana. Keskustelussa näiden ongelmien ratkaisemisesta itseäni häiritsee tosi pahasti jonkinasteinen yksisilmäisyys. Tällä tarkoitan ajattelutapaa, jossa otetaan ongelma, yleensä vain yksi, etsitään siihen tehokkain mahdollinen ratkaisutapa, jossa tukeudutaan erityisesti joihinkin tiedeseksikkäisiin aloihin kuten geeniteknologiaan. Sitten ollaankin tilanteessa, että meillä on joukko erilaisia ratkaisuja ja toimintatapoja, jotka eivät muodosta mitään järkevää kokonaisuutta. Yksi ratkaisee yhden ongelman, toinen toisen, mutta keskenään ne voivat olla rankoissakin ristiriidoissa ja yhteen sovittamattomia. Mutta luomu - siinä on vastaus kaikkiin näihin ongelmiin!

Otetaan ensin ruoan riittävyys ja nälkä. FAOssa ollaan lähdetty edistämään luonnonmukaisten menetelmien viemistä kehitysmaihin, koska se on tehokkain tapa auttaa juuri köyhimpiä. Luomuviljelijä on riippumaton kalliista ostettavista tuotantopanoksista ja viljely perustuu monimuotoiseen tuotantoon juuri viljelijän omaan tarpeeseen. Tutkimusten mukaan luomuviljelyllä satotasoja saadaan jopa moninkertaistettua, erityisesti kehitysmaiden olosuhteissa se on selvästi tehokkain keino tuottavuuden parantamiseen. On myös ymmärretty, että nälkäongelma ei ole teknisesti viljelyä tehostamalla ratkaistavissa, avainasemassa on kehitysmaiden maaseudun köyhien ihmisten mahdollisuuksien parantaminen. Luomuviljely on heille mahdollisuus riippumattomuuteen ulkopuolisesta avusta ja köyhyyttä ruokkivista talousrakenteista.

Ilmastokriisiä vastaan taistellessa luomun teeseinä ovat ensinnäkin hiilidioksidipäästöjen estäminen:
1) Keinolannoitteiden ja torjunta-aineiden valmistus ja kuljetus vaatii huomattavasti fossiilisia polttoaineita. Keinolannoitteiden käyttö myös estää maaperän hiilidioksidin sidontaa ja toisaalta luomun alhaisempi nitraatin käyttö alentaa typpioksidipäästöjä.
2) Viimeaikaiset tutkimukset ovat herättäneet mielenkiintoa peltojen humuskerrokseen varastoituvaan hiilidioksiidiin. Luomuviljelyssä maaperän elävä humuskerros kasvaa jatkuvasti ja se toimiikin massiivisena ilman hiilidioksidin kerääjänä.
3) Luomuun oleellisena osana kuuluva viljelykierto takaa, että pellot ovat enemmän kasvillisuuden peittäminä, mikä estää kasvihuonekaasujen vapautumista.
4) Luomuviljelyssä eläintuotanto on yhdistetty viljelyyn ja tapahtuu samalla tilalla tai tiivissä yhteistyössä viljely- ja karjatilojen kesken. Tämä takaa sen, että luomueläintuotannon kasvihuonekaasupäästöt ovat huomattavasti alhaisemmat kuin tavanomaisessa ja varsinkin tehotuotannossa. Tehomaatalous ja halpa lihantuotanto aiheuttavat tällä hetkellä sademetsien tuhoamista rehuntuotannon tieltä. Erityisesti sika ja kana vaativat ravinnokseen ihmisillekin kelpaavaa ruokaa, viljaa ja soijaa. Luomutuotanto perustuu kasvien viljelyyn yhdistettyyn nautakarjan pitoon. Eläimet saavat suurimman osan ravinnostaan laitumista, jotka viihtyvät sellaisillakin alueilla, joilla ei voi kasvattaa ruokaa. Nurmet ja karjanlanta myös ovat oleellisena tekijänä maaperän humuskerroksen kasvattamisessa, millä siis on erityisen suuri hiilidioksidin sitomiskyky! Luomuliha myös tuotetaan hyvin eettisesti ja määrät ovat pienempiä. Näin lihan hinta pysyy riittävän korkeana eikä sitä kuluteta liikaa.
5) Luomussa myös kannustetaan lähiruoka-ajatteluun, mikä vähentää kuljetuskustannuksia ja varmistaa ruokaturvallisuutta, laatua ja saatavuutta.

Tämän lisäksi vielä luomulla on monia etuja sopeuduttaessa ilmastonmuutoksen tuomiin ongelmiin erityisesti siitä eniten kärvisien kehitysmaiden ja köyhine kannalta:
1) Maaperän korkea humuspitoisuus ehkäisee eroosiota ja palauttaa maan hedelmällisyyttä. Humus on tehokas veden sitoja ja siten ehkäisee kuivuuden ja tulvien aiheuttamia vahinkoja.
2) Maaperän hedelmällisyys, viljelykierto ja paikallisiin olosuhteisiin sopeutuneet perinteiset lajikkeet tekevät kasveista hyvin elinvoimaisia ja vastustuskykyisiä, ne kestävät ympäristön kuormitusta.
3) Luomussa harjoitetaan maailmanlaajuisesti hyvin merkittävässä määrin maatalousgeneettistä monimuotoisuutta. Suositaan paikallisia lajikkeita ja viljellään niitä jatkuvasti niin, että ne sopeutuvat ympäristön muuttumiseen.
4) Myös maataloustieteessa monimuotoisuuteen perustuva tuotantotapa ja siihen perustuvat uudet ratkaisut pystyvät vastaamaan huomattavasti paremmin erilaisiin ympäristö- ja talousmuutoksiin ja vähentämään riskejä.
5) Luomussa otetaan vakavasti pientuottajien ja erityisesti alkuperäiskansojen ikivanhaa perimätietoa, josta voi ammentaa vuosisatojen saatossa kertynyttä kokemuksen tuomaa viisautta. Hyvin merkittävä osa näistä pientuottajista on naisia ja heidän merkittävä roolinsa  koko ruokaketjussa tuottajina, kuluttajina ja äiteinä  tunnustetaan.

Ja luomuhan tunnetusti maatalouden monimuotoisuuden lisäksi suosii myös luonnonmonimuotoisuutta.  Luomupellonvarret kasvavat runsaasti enemmän erilaisia luononkasveja ja muodostavat elinympäristön monille uhanalaisille lajeille. Luomussa myös pyritään erityisesti rakentamaan monimuotoista maatalousmaisemaa ja sopeutumaan ympäröivään luontoon.

Otsikon linkistä pääset IFOAM EUgroupin sivulle, jossa lisää asiasta.

Bio Fach, Nurberg, Saksa

Kansainvälinen luomuväki kokoontuu joka vuosi Saksaan Nurbergiin Bio Fach- messuille. Itsekin saavuin tänne eilen. Messut saivat alkunsa kahdeksankymmentäluvun alkupuolella kahden vaihtehtoihmisen järjestäessä luomutapahtuman pienen saksalaiskylän pelloille. Nykyisin messu on myyty ammattimaisille messujärjestäjille ja se pidetään Nurbergin suuressa messukeskuksessa. Näytteilleasettajia on noin 2 500 ja niistä kaksi kolmasosaa tulee muualta kuin Saksasta. Kävijöitä on noin 46 tuhatta sadasta eri maasta.
Tänä vuonna teemana on luomu ja reilu kauppa. Kansainvälisestihän ne ovat läheisissä kytköksissä toisiinsa.

Suomen kannalta tämän vuotinen tapahtuma on mielenkiintoinen. Menestyksekkään luomumaan Tanskan johdolla messuilla on ensimmäistä kertaa messuosasto pohjoismaisella yhteistyöllä. Osastoa kruunaa Ny nordisk mat - messukeittiö, jossa kokit Suomesta, Tanskasta ja Ruotsista esittelevät pohjoismaisen keittiön hienouksia.
Kuvassa Suomalainen kokki Kim Palhus työn touhussa.

Messut ovat myös tänä vuonna ensimmäistä kertaa kokonaan suljettu suurelta yleisöltä, sisään pääsevät siis vain alan ammattilaiset. Ohjelmassa on erilaisia seminaareja ja luentoja. Pikaisella vilkaisulla päivän puheenaihe näyttäisi olevan luomun ilmastoystävällisyys ja erilaiset siihen liittyvät merkinnät tuotteissa. Asiasta lisää myöhemmin, kunhan pääsen kuulemaan, mitä alan guruilla on sanottavanaan.

Eläinten hyvinvoinnista

Aloittelen juuri Vihreiden eläinpoliittisessa työryhmässä. Tuotantoeläinten tilanne olikin tapetilla ennen joulua, kun Oikeutta eläimille julkaisi uusia salaa sikaloissa kuvattuja videoita. Ilokseni totesin, että media otti aktivistien viestin tosissaan ja suhtautui siihen paremmin kuin koskaan aikaisemmin. Näyttää siltä, että aktivistit ovat oppineet seurustelemaan median kanssa ja osaavat käytää julkisuutta oikealla tavalla hyväkseen tuomalla lööppeihin järkevää sisältöä salarakkaiden ja lautakasojen sijaan.

Itse olen nähnyt tuon karun todellisuuden jo yli kaksikymmentä vuotta ja kieltäytynyt syömästä tehohtuotettua lihaa, erityisesti sikaa tai broileria ollenkaan. On myös ahdistavaa lukea kaupassa kananmunapaketin kyljestä "onnellisen kanan munia", kun tietää, missä olosuhteissa ne lattiakanatkin elävät. Siksi olen tehnyt kaikilla ruumiin ja sieluni voimilla työtä luomuviljelyn ja eettisen eläintuotannon eteen; jotta ihmisillä olisi mahdollisuus vaikuttaa ja valita toisin.

Ihmisillä ja kotieläimillä on pitkä yhteinen historia. Itse näen maatilan ekosysteeminä, jossa kaikilla on oma paikkansa ja tärkeä merkityksensä. Oikealla luomumaatilalla tämä ymmärretään ja vaalitaan tilan biologisia prosesseja ja kunnioitetaan sen toimijoita. Tilalla eläimet ovat "omassa elementissään" eli voivat toteuttaa lajinsa mukaista elämää. Maatila on näiden eläinten luonnollinen elinympäristö, niillä ei ole mitään mahdollisuuksia selvitä ilman ihmisen huolehtimista. Toisaalta ruoantuotanto olisi paljon vaikeampaa ilman näitä eläimiä ja tällä en tarkoita lihaa vaan maata ravitsevaa lantaa. Ihminen, eläimet, kasvit ja maa voivat muodostaa yhdessä maatilalla dynaamisen kokonaisuuden, joka tarjoaa kaikille hyvinvoinnin.

Niin, siihen on pitkä matka, että kaikki olisi luomua. Sikavideot ovat vauhdittaneet ja antaneet pontta niille toimenpiteille, jotka olisi ehdottomasti saatava hoidetuksi kuntoon. Ensimmäinen on eläinsuojelulain tulkinta ja sen noudattamisen valvonta. Nyt ministeri Anttila on laitettu selkä seinää vasten näissä asioissa. Eläinlääkärit ja eläinsuojeluvalvojat ovat pitkään kaivanneet lisää resursseja valvontaan ja tiukempaa otetta lain noudattamiseen. 

Lain kautta vaikuttaminen on vaikeaa ja hidasta puuhaa. Nyt ollaan eläinsuojelulakiakin uudistamassa, mutta pelkäänpä, että siihen ei saada niin radikaaleja muutoksia, kuin eläinten todellinen hyvinvointi vaatisi. Lakien avulla voidaan poistaa vain räikeät epäkohdat. 

Sen sijaan nopeaakin muutosta voi saada aikaan mielipidevaikuttamisella. Eläinaktivistien päämääränä on lopettaa eläinten pitäminen kokonaan ja lihan syönti. Mediajulkisuuden kautta he ovat saaneet tavallisetkin ihmiset havahtumaan siihen, millaiseen eläinten kaltoin kohteluun he osallistuvat vaatiessaan halpaa ruokaa. Itsellänikin on tuttuja, jota pitivät minua vähän vaikeana ihmisenä, kun tein periaatteillani syömisestä hankalaa, mutta videot nähtyään ymmärtävät. Luomukinkkujen kysynnän kasvu joulun alla kertoo ihmisten halusta tehdä oikein. Siihen on annettava heille mahdollisuus.

Osinkojen verotuksesta

Työministeri Sinnemäki kohautti Suomen yrittäjäpiirejä ja herätti keskustelua myös Vihreissä ilmoittamalla Vihreiden kannattavan pörssiin listautumattomien yritysten osinkojen pistämistä verolle. Aikaisemmin Vihreissä on ollut puhetta yrittäjyyden kannustamisesta ja tämä lausunto tuntui pudottavan kokonaan pois pohjan edellisiltä puheilta.
Kyllähän se niin on, että julkisuuteen olisi kannattanut mennä vähän monipuolisemmalla viestillä. Sitä tulikin pian Ville Niinistön lausunnossa, johon linkki otsikossa.
Yrittäjyyden kehittämisessä on se ongelma, että yrittäjyys nähdään toisaalta riskejä ottavana suurten voittojen tavoitteluna, karrikoidusti häikäilemättömänä bisneksen tekona ja toisaalta taas yrittäjyys on joskus pakonkin edessä tapahtuvaa itsensä työllistämistä ja omaehtoista työasioiden järjestämistä. Puhutaan yrittäjäriskistä.
Nykyinen tilanne kohtele yrittäjiä ensimmäisen kategorian mukaan: riski on suuri (heikko sosiaaliturva, rahoitusjärjestelmä perustuu yrittäjäriskiin) ja toisaalta voitontekoa palkitaan. Yrittäjyys on siis houkuttelevaa, jos sinulla on ylimääräistä rahaa ja haluat sijoittaa sitä tuottavasti eli rikastua.
Nykyisessä työelämässä olisi kuitenkin enemmän tilausta toisen vaihtoehdon yrittäjyydelle. Sellaiselle yrittäjyydelle, jossa et heti joudu huomattavasti heikompaan asemaan sosiaaliturvan kannalta kuin vaikkapa oma (ehkä se ainut) työntekijäsi. Toisaalta ei myöskään tarvita tämän osinkoverovapauden kaltaisia kannustin-houkutuksia. Turvatumpi, mutta myös ehkä vähemmän rikastumisen mahdollisuuksia tarjoava, riskittömämpi yrittäjyys aktivoi ihmisiä omaehtoiseen työllistymiseen ja rakentaa työelämää, joka muodostuu itsestään vastuun ottavista, aktiivisista ja keskenään verkottuneista pienyrittäjistä. Olen valmis yrittäjänä maksamaan enemmän veroja, jos vastineeksi yrittämisen riskit vähenevät. Uskon, että tällaisella politiikalla saadaan enemmän vastuuntuntoista, innovatiivista ja työllisyyttä parantavaa yritystoimintaa.

Aloitus

Huomaan olevani korviani myöten mukana politiikassa. Siitä syystä tämä blogikin. Pelottomaan tyylini olen menossa mukaan eduskuntavaaliehdokaskilpaan.

Juurihan vuosi sitten liityin Espoon Vihreisiin Naisiin, jossa on ollut todella mukavaa olla mukana. Nyt opettelen vetämään koko yhdistystä hallituksen puheenjohtajana.

Tässä blogissa tulen kertomaan mietteitäni politiikan parissa. Jatkoa seuraa.