perjantai 25. kesäkuuta 2010

Kukkaketoja kaupunkeihin ja teiden varsille

Maanantain Maaseudun Tulevaisuuden vieraskolumnissa Seppo Vuokko kirjoittaa Luumäen teidenvarsien hoidosta. Sen sijaan, että teiden hiekkapenkkojen annettaisiin kasvaa luonnollisesti ketokasveja, ne ajetaan täyteen multaa ja istutetaan kalliilla nurmikoita.
Itse harmittelin samanlaista ilmiötä Espoon keskuspuiston pohjoislaidalla, jossa tehtiin uusi ulkoilupolku. Metsään raivattiin isolla kaivinkoneella kuorma-auton levyinen väylä ja vanha idyllinen kärrypolkukin täytettiin soralla. Työ tehtiin lumien aikaan ja ilmojen lämmettyä paljastunut näkymä oli lohduton. Ruman näköiseksi sotkettuja polun varsia on nyt siistitty levittämällä puistoistutusten alla käytettävää kuoriketta sotkujen päälle. Onneksi ei sentään sitä nurmea sinne laitettu. Nyt odotan sitten vuosien kulumista ja seuraan, miten mustikan varvut ja kieloryppäät tai valkovuokon kasvustot valtaavat takaisin niiltä ryöstettyä maata. Toivottavasti kuorike ei tuota suurta vastusta. Joukkoon saattaa putkahtaa joitakin mielenkiinoisia ketokasveja kuten mäkitervakkoa tai harakankelloa. Se vain harmittaa, että polun vieressä ollut luonnonvarainen niitty on tuhottu joutomaakasoilla. Siinä, missä työmiehet näkivät tyhää tilaa, minä olin ihaillut luonnonniittyä.
Seppo Vuokon tavoin olen ihmetellyt sitä, miksi kaikkialle pitää istuttaa tylsää ja kalliiksikin tulevaa nurmea. Murto-osalla niistä kustannuksista köyhään maaperään saadaan kasvamaan kaunis, luonnon monimuotoisuutta suosiva ketoniitty. Tarvitsee vain kerätä sopivia luonnonkasvien siemeniä ja kylvää ne alueelle.  Tiet puhkovat metsään aukkoja, joista valo pääsee metsän pohjalle. Näin saadaan suotuisat olosuhteet perinteiselle ketokasvustolle. Olisi tielaitokselta ja kunnilta varsinainen ekoteko siirtyä tähän ympäristöystävälliseen, halpaan ja luonnon monimuotoisuutta suosivaan rakennustapaan.
Nyt Juhannuksen alla luonto on kauneimmillaan ja niityn kukkaset kukkivat hehkuvissa väreissä. Mielelläni näkisin vaikkapa metsäkurjenpolvea, päivänkakkaraa, koiranputkea, maitohorsmaa tai kissankelloa erilaisten heinien kera monien yksitoikkoisten nurmikaistaleiden tai muualta tuoduista kukkasista tehtyjen istutusten tilalla. Nykyään tällaisia perinnemaisemia pääsee ihailemaan vain pienillä sivuteillä useampi sata kilometriä kehä kolmosen pohjosipuolella.
Samaa ajattelutapaa voi noudattaa myös omalla pihalla tai asunto-osakeyhtiön istutuksissa. Tylsät puskat voi vaihtaa luonnonkasveihin. Keväällä bongasin Ruralia-intituutin koulutuspäivän Mikkelissä luonnonkasvien käytöstä viherrakentamisessa, maisemoinnissa ja luonnonhoitopelloissa. Harmitti kovasti, ettei ollut mahdollisuuutta osallistua. Täytynee Espoon Vihreiden Naisten järjestää aiheesta tilaisuus pikimmiten!

tiistai 1. kesäkuuta 2010

Pesti Tasa-arvotoimikunnassa

31.5. Espoon kaupunginhallitus nimesi minut Tasa-arvotoimikunnan puheenjohtajaksi. Yllättäen huomaan olevani mukana kunnallispolitiikassa, vaikka se ei ollutkaan ensisijainen kiinnostukseni kohde. Sen sijaan tasa-arvoasiat ovat aina olleet.

Kiitän lämpimasti Espoon Vihreitä, jotka valitsivat minut tehtävään näinkin lyhyellä poliittisella kokemuksella. Olenhan ollut mukana toiminnassa vasta toista vuotta. Paneudun tehtävään suurella innostuksella ja mielenkiinnolla. Hienoa päästä hoitamaan tasa-arvoasioita käytännössä.

Vaikka olenkin poliittisena toimijana Vihreiden Naisten riveissä, olen usein pohtinut suhdettani feminismiin. Opinnoissani perehdyin feminismin historiaan ja teorioihin erityisesti tieteenfilosofisessa kontekstissa. Viimeksi toukokuun alussa luin kirjan "Osaako nainen ajatella", joka innosti valtavasti. Ehkä feminismi on itselleni jollakin tapaa terapiaa ja innoituksen lähde. Feministisen kirjallisuuden ja keskustelun kautta avautuu uusia mahdollisuuksia hahmottaa itseään ihmisenä ja saada selityksiä erilaisiin yhteiskunnallisiin ilmiöihin.

Samalla toivotan läpimästi tervetulleeksi miespoliittisen keskustelun ja Vihreän miesliikkeen. Myös feministiselle liikkeelle on terveellistä tutustua uuteen sukupuolitutkimukseen ja miesnäkökulmaan. Toivonkin miesliikkeen tuovan uusia raikkaita tuulia poliittiseen tasa-arvokeskusteluun. Esimerkiksi vasta valmistuneessa Vihreiden miesten poliittisessa ohjelmassa on mielestäni tuotu esiin tärkeitä asioita. En näe ohjelmassa myöskään ristiriitaa naisliikkeen tavoitteiden kanssa. Toivonkin siis antoisaa, avartavaa ja hedelmällistä vuoropuhelua!

Tasa-arvo ei ole koskaan merkinnyt minulle pelkästään mies-nais -kysymyksenasetteluja ja varsinkin vierastan vastakkainasetteluja. Koen hyvin läheiseksi kaikenlaisten vähemmistöjen tasavertaisen aseman ja oikeuksien turvaamisen. Erityisesti haluan tehdä työtä sen eteen, että vaikkapa etnisten, sukupuolisten tai vammaisuuteen perustuvien vähemmistöjen ääni tulee kuuluviin. Kaikilla on hyvä olla sellaisessa yhteiskunnassa, jossa myös erilaisuus hyväksytään ja otetaan huomioon.

Olen pyrkinyt näkemään erilaisuuden voimavarana kaikessa ja kaikkialla. Jos pystymme tarjoamaan jokaiselle tasavertaiset mahdollisuudet, on meillä myös mahdollisuus saada hyvin monenlaisten yksilöiden voimavarat käyttöön. Moninaisuus on rikkaus, jota meillä ei edes ole varaa jättää hyödyntämättä. Huomaan viihtyväni erityisen hyvin sellaisessa yhteisössä, jossa on mukana hyvinkin monenlaisia ihmisiä, jotka tuovat yhteisöön omia itselleni tuntemattomia tapoja elää ja olla tässä maailmassa. Silloin koen eläväni rikasta elämää.

Uuden tehtäväni myötä pääsen käytännön hommiin. Erityisesti olen kiinnostunut tutustumaan erilaisten aiheeseen liittyvien tahojen toimintaan ja luomaan toimiva suhteita eri tahojen välille. Jonkin aikaa menee toimenkuvan ja työskentely-ympäristön hahmottamiseen. Tapaankin mielelläni tahoja ja ihmisiä, joiden toiminta liittyy tasa-arvokysymyksiin. Toivon myös voivani omalta osaltani tuoda jotain uutta tasa-arvotoimikunnan toimintaan.

Tässäkin asiassa yhteistyö on voimaa, luodaan tuleville sukupolville tasa-arvoisempi maailma, kuin minkä itse aikanaan saimme.