Kukkaketoja kaupunkeihin ja teiden varsille

Maanantain Maaseudun Tulevaisuuden vieraskolumnissa Seppo Vuokko kirjoittaa Luumäen teidenvarsien hoidosta. Sen sijaan, että teiden hiekkapenkkojen annettaisiin kasvaa luonnollisesti ketokasveja, ne ajetaan täyteen multaa ja istutetaan kalliilla nurmikoita.
Itse harmittelin samanlaista ilmiötä Espoon keskuspuiston pohjoislaidalla, jossa tehtiin uusi ulkoilupolku. Metsään raivattiin isolla kaivinkoneella kuorma-auton levyinen väylä ja vanha idyllinen kärrypolkukin täytettiin soralla. Työ tehtiin lumien aikaan ja ilmojen lämmettyä paljastunut näkymä oli lohduton. Ruman näköiseksi sotkettuja polun varsia on nyt siistitty levittämällä puistoistutusten alla käytettävää kuoriketta sotkujen päälle. Onneksi ei sentään sitä nurmea sinne laitettu. Nyt odotan sitten vuosien kulumista ja seuraan, miten mustikan varvut ja kieloryppäät tai valkovuokon kasvustot valtaavat takaisin niiltä ryöstettyä maata. Toivottavasti kuorike ei tuota suurta vastusta. Joukkoon saattaa putkahtaa joitakin mielenkiinoisia ketokasveja kuten mäkitervakkoa tai harakankelloa. Se vain harmittaa, että polun vieressä ollut luonnonvarainen niitty on tuhottu joutomaakasoilla. Siinä, missä työmiehet näkivät tyhää tilaa, minä olin ihaillut luonnonniittyä.
Seppo Vuokon tavoin olen ihmetellyt sitä, miksi kaikkialle pitää istuttaa tylsää ja kalliiksikin tulevaa nurmea. Murto-osalla niistä kustannuksista köyhään maaperään saadaan kasvamaan kaunis, luonnon monimuotoisuutta suosiva ketoniitty. Tarvitsee vain kerätä sopivia luonnonkasvien siemeniä ja kylvää ne alueelle.  Tiet puhkovat metsään aukkoja, joista valo pääsee metsän pohjalle. Näin saadaan suotuisat olosuhteet perinteiselle ketokasvustolle. Olisi tielaitokselta ja kunnilta varsinainen ekoteko siirtyä tähän ympäristöystävälliseen, halpaan ja luonnon monimuotoisuutta suosivaan rakennustapaan.
Nyt Juhannuksen alla luonto on kauneimmillaan ja niityn kukkaset kukkivat hehkuvissa väreissä. Mielelläni näkisin vaikkapa metsäkurjenpolvea, päivänkakkaraa, koiranputkea, maitohorsmaa tai kissankelloa erilaisten heinien kera monien yksitoikkoisten nurmikaistaleiden tai muualta tuoduista kukkasista tehtyjen istutusten tilalla. Nykyään tällaisia perinnemaisemia pääsee ihailemaan vain pienillä sivuteillä useampi sata kilometriä kehä kolmosen pohjosipuolella.
Samaa ajattelutapaa voi noudattaa myös omalla pihalla tai asunto-osakeyhtiön istutuksissa. Tylsät puskat voi vaihtaa luonnonkasveihin. Keväällä bongasin Ruralia-intituutin koulutuspäivän Mikkelissä luonnonkasvien käytöstä viherrakentamisessa, maisemoinnissa ja luonnonhoitopelloissa. Harmitti kovasti, ettei ollut mahdollisuuutta osallistua. Täytynee Espoon Vihreiden Naisten järjestää aiheesta tilaisuus pikimmiten!

Pesti Tasa-arvotoimikunnassa

31.5. Espoon kaupunginhallitus nimesi minut Tasa-arvotoimikunnan puheenjohtajaksi. Yllättäen huomaan olevani mukana kunnallispolitiikassa, vaikka se ei ollutkaan ensisijainen kiinnostukseni kohde. Sen sijaan tasa-arvoasiat ovat aina olleet.

Kiitän lämpimasti Espoon Vihreitä, jotka valitsivat minut tehtävään näinkin lyhyellä poliittisella kokemuksella. Olenhan ollut mukana toiminnassa vasta toista vuotta. Paneudun tehtävään suurella innostuksella ja mielenkiinnolla. Hienoa päästä hoitamaan tasa-arvoasioita käytännössä.

Vaikka olenkin poliittisena toimijana Vihreiden Naisten riveissä, olen usein pohtinut suhdettani feminismiin. Opinnoissani perehdyin feminismin historiaan ja teorioihin erityisesti tieteenfilosofisessa kontekstissa. Viimeksi toukokuun alussa luin kirjan "Osaako nainen ajatella", joka innosti valtavasti. Ehkä feminismi on itselleni jollakin tapaa terapiaa ja innoituksen lähde. Feministisen kirjallisuuden ja keskustelun kautta avautuu uusia mahdollisuuksia hahmottaa itseään ihmisenä ja saada selityksiä erilaisiin yhteiskunnallisiin ilmiöihin.

Samalla toivotan läpimästi tervetulleeksi miespoliittisen keskustelun ja Vihreän miesliikkeen. Myös feministiselle liikkeelle on terveellistä tutustua uuteen sukupuolitutkimukseen ja miesnäkökulmaan. Toivonkin miesliikkeen tuovan uusia raikkaita tuulia poliittiseen tasa-arvokeskusteluun. Esimerkiksi vasta valmistuneessa Vihreiden miesten poliittisessa ohjelmassa on mielestäni tuotu esiin tärkeitä asioita. En näe ohjelmassa myöskään ristiriitaa naisliikkeen tavoitteiden kanssa. Toivonkin siis antoisaa, avartavaa ja hedelmällistä vuoropuhelua!

Tasa-arvo ei ole koskaan merkinnyt minulle pelkästään mies-nais -kysymyksenasetteluja ja varsinkin vierastan vastakkainasetteluja. Koen hyvin läheiseksi kaikenlaisten vähemmistöjen tasavertaisen aseman ja oikeuksien turvaamisen. Erityisesti haluan tehdä työtä sen eteen, että vaikkapa etnisten, sukupuolisten tai vammaisuuteen perustuvien vähemmistöjen ääni tulee kuuluviin. Kaikilla on hyvä olla sellaisessa yhteiskunnassa, jossa myös erilaisuus hyväksytään ja otetaan huomioon.

Olen pyrkinyt näkemään erilaisuuden voimavarana kaikessa ja kaikkialla. Jos pystymme tarjoamaan jokaiselle tasavertaiset mahdollisuudet, on meillä myös mahdollisuus saada hyvin monenlaisten yksilöiden voimavarat käyttöön. Moninaisuus on rikkaus, jota meillä ei edes ole varaa jättää hyödyntämättä. Huomaan viihtyväni erityisen hyvin sellaisessa yhteisössä, jossa on mukana hyvinkin monenlaisia ihmisiä, jotka tuovat yhteisöön omia itselleni tuntemattomia tapoja elää ja olla tässä maailmassa. Silloin koen eläväni rikasta elämää.

Uuden tehtäväni myötä pääsen käytännön hommiin. Erityisesti olen kiinnostunut tutustumaan erilaisten aiheeseen liittyvien tahojen toimintaan ja luomaan toimiva suhteita eri tahojen välille. Jonkin aikaa menee toimenkuvan ja työskentely-ympäristön hahmottamiseen. Tapaankin mielelläni tahoja ja ihmisiä, joiden toiminta liittyy tasa-arvokysymyksiin. Toivon myös voivani omalta osaltani tuoda jotain uutta tasa-arvotoimikunnan toimintaan.

Tässäkin asiassa yhteistyö on voimaa, luodaan tuleville sukupolville tasa-arvoisempi maailma, kuin minkä itse aikanaan saimme.

Menestyvät maahanmuuttajanaiset -kiertue Espoossa

Espoon Vihreät Naiset järjesti viime tiistaina lämminhenkisen ja viihtyisän keskustelutilaisuuden Entressen kirjaston Sinisessä huoneessa. Aiheena oli Menestyvät maahanmuuttajanaiset- menestys alkaa arjesta. Vieraanamme oli joukko maahanmuuttajataustaisia naisia, jotka kertoivat elämästään Suomessa. Yksi toimi koulunkäyntiavustajana ja haaveli jatkokoulutuksesta, toinen oli opiskellut ammattitutkinnon pienen vauvan kanssa käyden samalla iltaisin töissä. Ystävykset Asiasta ja Afrikasta kannustivat toisiaan yrittäjinä.  Me suomalaiset kuuntelimme näiden naisten tarinoita hämmästyneinä ja täynnä kunnioitusta siitä sitkeydestä  ja niistä elämäntaidoista, joilla nämä naiset olivat päässeet eteenpäin elämässään.

Espoon vieraskielisten osuus on kaksinkertaistunut vuosikymmenessä nejästä prosentista kahdeksaan prosenttiin. Suuryhtiömme houkuttelevat yhä enemmän osaavaa työvoimaa muista maista ja ennusteena onkin, että vuonna 2030 vieraskielisten osuus on jo viisitoista prosenttia.

Sen sijaan, että alkaisimme pelätä maahanmuuttajien tuomia ongelmia, voimme nähdä monikulttuurisuuden mahtavana voimavarana! Myös Espoon monikulttuurisuusohjelmassa on osuvasti huomattu että "monikulttuurisuus on maailman kilpailukykyisimpien alueiden menestyksen keskeinen osatekijä". Sehän tiedetään jo yritysmaailmassakin, että sopivalla tavalla yhteensaatettuna moninaisuus synnyttää ennen näkemätöntä ideoiden ja toimintatapojen rikkautta, auttaa näkemään asioita uudessa valossa ja vie eteenpäin innovatiivisella tavalla.

Vaalikaamme siis täällä Espoossa monikulttuurisuutta ja antakaamme sille tilaa. Ihmiset erilaisista kulttuureista rikastuttavat espoolaista arkea ja auttavat Espoota kukoistamaan. Kun kaupungissamme on monikulttuurisuudelle myönteinen ja kannustava ilmapiiri tänne on hyvä asettua asumaan ja täällä viihtyy, kotoutuminen helpottuu ja ongelmia syntyy vähemmän.

Itse suorastaan nautin Espoon keskuksen monikulttuurisesta ilmapiiristä. Jos alan kaivata Pariisin tai Lontoon maailmanmetropolin tunnelmaa, voin käydä aistimassa sitä Entressessä. Jaankin Said Yusufin kanssa haaveen, että saisimme Espoon keskuskeen Helsingin Glorian kaltaisen monikulttuurisuuskeskuksen. Se jos mikä olisi ongelmia ennaltaehkäisevää monikulttuurisuustyötä!


Aito monikulttuurisuus syntyy siellä, missä ihmisten kohtaamiselle ja yhdessä tekemiselle annetaan sopivat puitteet. Monikulttuurisuuskeskuksen perustana on hyödyntää eri etnisten ryhmien omaa intoa ja resursseja kotoutumisessa ja sopeutumisessa uuteen kotimaahan. Tällaisesta keskuksesta muodostuu paikka, jossa kaupungin erilaiset etniset ryhmät mukaan lukien kantaväestö voivat kohdata ja tutustua toisiinsa mukavissa taiteellisissa ja viihteellisissä merkeissä.

Kuntalaisten keskutelutilaisuus: Perheiden ja lasten turvallisuuden varmistaminen Espoossa

Espon Vihreät Naiset järjesti yhteistyössä Lapsen Oikeus Väkivallattomaan Elämään - LOVE -yhdistyksen kanssa kuntalaisten keskustelutilaisuuden perhe- ja lähisuhdeväkivallasta eilen illalla Laurea Ammattikorkeakoulussa. Paneelikeskustelua oli tullut seuraamaan reilu 50 henkilöä.

Tilaisuuden järjestämisellä halusimme osaltamme herättää keskustelua erittäin tärkeäksi kokemastamme aiheesta, lähisuhde- ja perheväkivallasta. Järjestelyt teimme sillä silmällä, että saisimme aikaan hedelmällistä ajatustenvaihtoa asian kanssa tekemisissä olevien tahojen kanssa ja erityisesti pyrimme saamaan tasavertaista vuoropuhelua tavallisten kansalaisten ja yhteiskunnan elinten työntekijöiden ja päättäjien välille. Yksi keskusteluilta ei pelasta maailmaa, mutta se on askel oikeaan suuntaan ja toivomme mukaan edes auttaa oikeansuuntaista kehitystä.

Seuraavassa erityiskommentit ja kiitokset illan panelisteille:

Ministeri Tuija Braxin puheenvuoroissa näkyi hänen syvällinen paneutumisensa asiaan. Hänen selkeät näkemyksensä ja painotusalueet sukupuoliseen neutraaliuteen ja heikoimman aseman turvaamiseen ovat juuri sitä politiikkaa, jota Vihreältä naisministeriltä on hienoa kuulla. Toisaalta esimerkiksi suhtautumisessa sovittelun soveltuvuuteen saimme taas näyttöä siitä, että ministeri ei harrasta pelkästään politikointia vaan paneutuu työhönsä pätevällä asiantuntemuksella ja syvällisellä perehtymisellä.

Tutkija Venla Salmen kokoama katsaus lähisuhdeväkivaltaan tutkimuksen valossa oli erinomainen pohja illan keskustelulle. Hän toi selkeästi esiin alkoholin ja huono-osaisuuden merkityksen perheväkivallan riskitekijänä. Valitettavasti hän joutui poistumaan väliajalla eikä ollut enää mukana toisen osan keskustelussa.

Lehtori Juha Kreusia saamme ensinnäkin kiittää oivallisesta yhteistyöstä tilojen järjestämisessä, kiitos! Paneelissa hän toi oivallisella tavalla esiin ristiriidan yhteiskunnan palveluprosessien ja toisaalta ihmisen elämänkulun välillä. Tätä tarkastelutapaa soisi todellakin levitettävän laajemmalle, jotta erityisesti tällaisissa ihmisen elämää koettelevissa syvissä kriiseissä yhteiskunnan apu pystysi paremmin kohtaamaan avun tarvitsijan. Erityisesti tarkastelutavalla päästään pureutumaan konflikteja aiheuttaviin riskitekijöihin ja sillä tavalla mahdollistetaan ennaltaehkäisevä työ myös lähisuhdeväkivallassa.

Kehitysjohtaja Tommi Nyström toi arvokkaalla tavalla esiin perhe- ja lähisuhdeväkivallan kokijan näkökulman. Hänen puheenvuoroistaan paistoi toisaalta läheinen ja omakohtainen kokemus työstä väkivallan kokijoiden ja sen uhkan alaisuudessa elävien arjessa. Hänelle kiitos siitä, että toi heidän äänensä paneeliimme hyvin näkemyksellisellä, perustellulla ja asiakkaitaan ymmärtävällä tavalla.

Lyömätön Linja Espoossa -toiminnan johtaja Jari Hautamäki sai paneelimme tarkastelemaan asioita uudesta näkökulmasta: lähisuhdeväkivalta koskettaa meitä kaikkia varallisuudesta ja yhteiskuntaluokasta riippumatta. Vaikka suurinta osaa perheväkivallasta selittääkin moniongelmaisuus, alkoholi ja syrjäytyminen, myös iso osa väkivallasta tapahtuu aivan tavallisissa perheissä. Hän tekee erittäin arvokasta työtä asenteiden muuttamiseksi ja avun tuomiseksi vakivallan tekijälle eli sinne, missä on varsinainen syy lähisuhde- ja perheväkivaltaan ja missä sitä voidaan ennaltaehkäistä.

Rikosylikomissario Jukka Kasken puheenvuoroista huokui se raskas kokemus, jonka pitkä ura alan rikostutkinnassa on varmasti saanut aikaan. Poliisin toimivallan rajoitteet tulivat esille useaankin otteeseen keskustelun aikana, mutta Kasken viestit yhteistyöhalusta erilaisten väkivaltatilanteissa auttavien tahojen kanssa ja ehdotukset poliisityön parantamiseksi enemmän uhreja ja myöskin tekijöitä auttavaan toimintaan olivat merkittäviä. 

Viimeiseksi lämmin kiitos lasten erityispalvelujen päällikkö Marjatta Karhuvaaralle erinomaisen asiantuntevasta ja tiukalla otteella  hoidetusta paneelin puheenjohtajuudesta. Hänen ansiostaan paneelissa keskityttiin tärkeisiin ja oleellisiin asioihin eikä keskustelu rönsyillyt muualle. Oli myös hienoa kuulla, että paneeliin tulleet yleisökysymykset käsitellään vielä lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisyhojelmaa valmistelevassa työryhmässä Espoossa. 

Paneelin toteutustavassa haettiin eri osapuolten tasavertaista keskusteluyheyttä ja uusia toimintatapoja kansalaisten ja asianosaisten osallistumiseksi. Nyt yleisö ei saanut itse tilaisuudessa puheenvuoroja, mutta toivomme mukaan äänensä kuitenkin kuuluviin etukäteen ja tilaisuuden väliajalla kerättyjen kysymysten kautta. Toivomme lämpimästi, että tämänkaltainen avoimen ja keskutelevan demokratian kehittämisprosessi jatkuu edelleen. Iloksemme paneelikeskustelusta välittyi osallistujien halu myös kuunnella ja ymmärtää, ehkä keskustelusta syntyi heillekin jotain uutta viemisiksi omaan työhönsä.

Espoon Vihreissä Naisissa tämän tilaisuuden järjestäminen oli itselleni merkittävää jo siinäkin mielessä, että se on osa niitä tavoitteita, joita itselleni asetin ryhtyessäni puheenjohtajaksi. Koen tärkeäksi hyvän lapsuuden turvaamisen jokaiselle lapselle ja perheväkivallan vastainen työ, jos mikä tähtää tähän. Koen myös tehtäväksemme politiikassa avoimen ja keskustelevan demokratian edistämisen; tällainen keskustelutilaisuus toivon mukaan toimii foorumina, jossa päättäjät, viranomaiset, tutkijat ja kansalaiset voivat kohdata mahdollisimman tasavertaisina keskustelukumppaneina. Tämä tilaisuus oli vasta alkua, saimme arvokasta kokemusta, josta on hyvä kehittää edelleen. 

Keskusteluiltaa varten kerätyissä yleisökysymyksissä perättiin, mitä Espoon Vihreät Naiset aikoo tehdä asian hyväksi, toivon tässä vastanneeni tuohon kysymykseen. Väkivallan vastainen työ on meidän jokaisen asia, arasta ja häpeän kuormittamasta luonteestaan huolimatta perheväkivalta tulee ottaa esille, siitä tulee puhua avoimesti ja siihen tulee puuttua nopeasti ja vaikuttavalla tavalla.

Allekirjoita gmo-kannanotto!

Olen muotoillut tähän ajatukseni eli kannanoton rinnakkaiselolakiin, joka varsinkin nyt EUn hyväksyttyä gm-tärkkelysperunalajikkeen on tullut entistä ratkaisevampaan asemaan.

Haluatko tulla allekirjoittamaan sen kanssani?

Lähetän tämän Vihreiden eduskuntaryhmälle ja varsinkin Timo Juurikkalalle, joka on jäsenenä lakiehdotuksesta piakkoin mietinnön antavassa ympäristövaliokunnassa ja samoin Johanna Karimäelle, joka on maa- ja metsätalousvaliokunnassa. Vien tämän myös vihreiden ruokapoliittiseen työryhmään, joka valmistelee vihreiden kantoja aiheesta. 

Allekirjoitukset kommentteihin alle tai suoraan minulle osoitteeseen marja.nuora(a)kolumbus.fi

Geenimuunneltujen kasvien tuloa Suomeen ei saa sallia!

Suomalaisen maataloustuotannon ehdottomia menestystekijöitä ovat puhtaus, terveellisyys ja turvallisuus. Uuden rinnakkaiselolain myötä nämä menestystekijät ovat romuttumassa. Suomessa ei vielä viljellä muuntogeenisiä kasveja ja, toisin kuin monissa maissa, meillä on edelleen mahdollisuus valita maataloutemme selkärangaksi geenimuunnelluista organismeista vapaa tuotanto.

Rinnakkaiselolakiluonnoksessa lähdetään siitä, että gm-kasvien viljely on sallittava Suomessa. Maailmalla on huolestuttavaa näyttöä siitä, että geenimuunneltu aines ei pysy gm-kasveissa ja niiden viljelyaloilla vaan leviää yllättävän helposti ympäristöön. Tästä järkyttävin esimerkki on Kanadan Saskatchewanista, jossa gm-rapsi on risteytynyt tavanomaisen rypsin sekä lähisukuisten luonnonkasvien kanssa. Tästä johtuen muut viljelijät ovat vaikeuksissa ja luomurypsin tuottaminen on täysin mahdotonta, puhumattakaan luonnon monimuotoisuudelle aiheutuvista riskeistä. Lakiesityksessä vaaditut suoja-alueet eivät voi käytännössä estää siitepölyn ja siementen tahatonta leviämistä. Gm-kasvit omistavat yhtiöt vakuuttavat leivämisen olevan mahdotonta, mutta uusista tapauksista saadaan jatkuvasti näyttöä.

Muuntogeenisten kasvien viljelystä ollaankin yhä enemmän huolissaan, sillä niin valtioiden kuin EUnkin viranomaiset tuntuvat olevan liian luottavaisia ja unohtavan YKn ympäristön ja kehityksen maailmankomission varovaisuusperiaatteen. Gm-organismien vaikutuksia ympäristöön ja ihmiseen ei tutkita kunnolla. Ei ole olemassa ainuttakaan pitkäkestoista ja riippumatonta muuntogeenisen ravinnon terveysvaikutustutkimusta, joka osoittaisi tällaisen ravinnon turvallisuuden. Sen sijaan kohua ovat herättäneet viime vuosina ilmestyneet tutkimukset, joissa on huolestuttavaa näyttöä geenimuunneltujen kasvien vakavia sairauksia, kuten immunologisia tauteja sekä syöpää, lisäävistä vaikutuksista. Tämä romuttaa kansalaisten luottamusta viranomaisiinsa.

Valveutuneet kansalaiset kokevat, että asiassa ei ole tärkeintä heidän turvallisuutensa, vaan gm-kasvit omistavat suuryhtiöt onnistuvat lobbaamaan omia etujaan viranomaisten ja tutkijoiden tuella vähättelemällä geenimuuntelun riskejä, vaatimalla gm-kasvien vapaata maailmakuppaa, estämällä gm-tuotteiden merkitsemistä ja edistämällä gm-viljelylle myönteistä lainsaadäntöä. Huolestuttavaa on myöskin, että tutkijapiirit ovat jakautuneet kahtia: on gm-tutkimukseen ja gm-kasvien turvallisuuteen ja niiden mahdollisuuksiin hyvin myönteisesti suhtautuvien tutkijoiden joukko, jotka saavat alalta toimeentulonsa ja tutkijanmaineensa. Toisaalta on yhä enemmän huolestuneita tutkijoita, joista osa on sanoutunut irti edellä mainitusta ryhmästä ja ryhtynyt puhumaan suunsa puhtaaksi niistä riskeitä ja vaaroista, joita itse alalla ei haluta tunnustaa rahoittavien suuryritysten painostuksesta.

Päättäjien on todella aika nähdä, että kyseessä on kansalaisdemokratia. Ihmisillä on oikeus päättää, miten heidän ruokansa tuotetaan. Jos yleinen mielipide vastustaa geenimuunneltujen tuotteiden markkinoille tuloa ja kansalaiset ovat huolestuneita näiden tuotteiden turvallisuudesta, on päättäjien tehtävänä pitää huolta, että asiaa selvitetään riittävästi ja löytyy kiistatonta ja kansalaisia tyydyttävää näyttöä, ennen kuin viljelyn sallimisesta päätetään. Nyt annetaan sellaisten peruuttamattoimien vahinkojen kuin gm-aineksen luontoon ja ruokakasveihin leiviämisen mahdollisuus ja korvausvastuuseen laitetaan lakiehdotuksen mukaan vielä valtio eli kansalaiset. Tämä ei ole kansalaisten etujen ajamista. Päättäjinä eivät saa olla kaupalliset yhtiöt tai asiaan vihkiytyneet tiedemiehet. Tässä liiketoiminnassa kansalaisia ei ole saatu vakuuttuneiksi, että yhtiöt tai tutkijat toimisivat läpinäkyvästi ja vastuullisesti, pyrkisivät riittävään varovaisuusperiaatteiden noudattamiseen, takaisivat turvallisuuden ja todella kantaisivat yhteiskuntavastuunsa. Näistä syistä gm-kasvien viljelyä ja niiden kauppaa ei tulisi sallia Suomessa.

Ja niin tuli geenimuuntelu

Saamme siis Amflora-perunan Suomeen. Tähän asti gmo onkin ollut täällä vain teoreettinen kirjainyhdistelmä. Olemme kovasti ihmetelleet sitä intoilua, jota geenimuunnelluista viljelykasveista pidetään maailmalla. Täällä Suomessahan asiat otetaan järkevästi ja ratkaistaan teknisinä kysymyksinä. Euroopan unioinissakin olemme olleet siinä porukassa, joka on ilman muuta hyväksynyt geenimuuntelun. Paitsi ihan viime aikoina, kun kannatimme sitä, että jokaisella maalla tulisi olla oikeus päättää itse siitä, hyväksytäänkö maahan gmo-viljelyä.

Meitä ei ole huolettanut yhtään, että Pohjois-Amerikassa ollaan jo huolissaan, kun kaikki rapsi on käytännössä saastunut gm-aineksella. Keski-Euroopassa ihmiset nousevat huolestuneina vastarintaan, he eivät halua gmota ruokaansa eivätkä ympäristöönsä. Mitä kiihkoilua! Mistä ihmeestä on kyse, viranomaiset ja tutkijat vakuuttavat viljelyyn ja käyttöön hyväksyttyjen kasvien olevan täysin turvallisia ja huolellisesti testattuja, mistä muka pitäsi huolestua?

Meillä on myös tulossa Eduskunnan käsittelyyn niin sanottu rinnakkaiselolaki, jossa määrätään pelisäännöt gmo-viljelylle. Meidän ei tarvitse ollenkaan olla huolestuneita gm-aineksen leviämisestä, laissa on kyllä määrätty 18 metrin suojavyöhykkeet muuhun viljelyyn, luomuun 30 metrin. Sen yli ei varmaankaan tuuli kulje tai pölyttävät hyönteiset lennä. Sekään ei ole suomalaisille mikään ongelma, että jos nyt kävisi niin epätodennäköinen vahinko, että gm-aines pääsisikin saastuttamaan naapuruston viljelmiä, niin itse gmo-viljelijä ei olekaan siitä vastuussa vaan vahingot korvaa ystävällisesti valtio.

Tämä on todella helppo maa gm-kasvit omistaville monikansallisille yhtiöille, joille gmo-tuotanto on isoa liiketoimintaa. Meillä ei paljon kuulla soraääniä edes tieteen piiristä, mitä nyt yksi solubiologi, Liisa Kuusipalo,  yrittää taistella kaikkia gm-tutkijoita vastaan. Näissä tutkijapiireissä häntä tuskin otetaan vakavasti, onhan naurettavaa väittää, että gm-aines säilyisi maaperässä ja leviäisi luontoon tai siirtyisi eläinten rehusta lihaan ja siten ihmisten ruokaan.

Huuhaata taitaa olla sekin, että maailmalta löytyy tutkijoita, jotka ovat irtisanoutunueet gm-tutkimuksesta ja varoittavat nykyisin siitä meiningistä, jota monikansallisten yhtiöiden lobbauksen ja painostuksen seurakusena alalla harrastetaan. Gmo-viljelyn vaikutuksista ympäristöön ei ole mitään kunnollisia tutkimuksia, koska riskit on arvioitu niin vähäisiksi, että tutkimuksia ei tarvitse tehdä. Myöskään sitä ei tarvitse tutkia kovin syvällisesti, mitä vaikutuksia gm-aineksella on ihmiseen, tosin Raskasta löytyy viime vuodelta yksi riippumaton tutkimus ja siinä tulokset ovat huolesuttavia, EUssa hyväksytty maissi näyttää olevan eläinkokeiden perusteella terveydelle vaarallista.

Meillä luotetaan viranomaisiin, hehän toimivat kansan parhaaksi. Saksassa taas jopa tutkijat arvoivat Efsan hyväksyvän gm-kasveja heikoilla perusteilla, gm-firmojen omien tutkimustulosten perusteella. Yhdysvalloille eurooppalaisten nuiva suhtautuminen gm-tuotteisiin on vain epäreilu kaupan este, ei itsemääräämis- tai turvallisuuskysymys. Suomellahan onkin mitä parhaat mahdollisuudet gm-viljelyn luvattuna maana sellaisten maiden kuin Yhdysvallat, Kanada, Argentina, Brasilia, Kiina ja Intia rinnalla. Saadaan oikein hyvä säväys gm-perimää luontomme monimuotoisuuteenkin!

Lempipaikkani Espoossa

Se on se maisema, jossa tallustelen lähes joka päivä. Asun näet Sunan reunalla, virallisesti Saarnilaaksossa, mutta en voi millään väittää asuvani laaksossa, kun asun kukkulan päällä. Tämä kukkula on Riimukallio ja sijaitsee sen espoolaisen lempipaikkani eli Finnoontien varressa sijaitsevan Södergårdin peltomaiseman reunalla. Se on se idyllinen peltomaisema ennen Sunan risteystä Finnoontiellä tultaessa etelästä kohti Espoon keskusta. Ennen kuin asuin täällä odotin joka kerta sydän sykkyrällä ajaessani kohti pohjoista, milloin tulee se ihana maalaismaisema, Espoon kaunein maisema.

Nyt koirani pitävät huolen siitä, että kierrän noiden peltojen reunoja lähes joka päivä, kelillä kuin kelillä säällä kuin säällä. Se onkin mahtavaa. Aina kun huomaan illan hämärtyvän kiiruhdan ulos ihailemaan taivaan upeita värejä peltomaiseman yllä. Joskus usva leijuu pellolla tai koko maisema on aivan sininen. Maisema yllättää minut kerta toisensa jälkeen uusilla ihmeellisillä värisävyillään.

Pellolla kävi yhtenä syksynä ruokailemassa hirviemo poikineen ja peuroja siellä näkee useinkin, jos jaksaa olla tarpeeksi aikaisin liikkeellä, pian auringon nousun jälkeen. Kun rauhallisesti vaeltaa pellon poikki, peurat odottavat hievahtamatta ja tuijottavat intensiivisesti. Yhtäkkiä ne lähtevät loikkimaan kohti metsää ja häviävät vilauksessa. Viime talvena pellolla laidunsi komea peurauros laumansa kanssa.

Pellon pientareet ja peltojen läpi kulkevan puron varret ovat täynnä pienten jyrsijöiden koloja, etenkin vesimyyriä löytyy joinakin vuosina runsaasti. Eipä siis ihme, että kettukin on sattunut samoille reiteille muutaman kerran. Koiratkin vain hölmistyneinä seurasivat, kun nuori punaturkki reippaana jolkutteli nenän edestä reilun kymmenen metrin päästä, kaikessa rauhassa.

Liikuttava kohtaaminen oli pienen valkoisen lumikon kanssa, joka pitkillä loikilla kuljetti lähes itsensä kokoista saalista suussaan kohti ojan kupeessa lojuvaa risukasaa; varmaan sillä oli pesä kasan alla. Ja entäpä ne pyrstötiaiset, jotka pyrähtivät pellon pientaren pajukossa. Lauma pieniä valkoisia sirputtajia täynnä elämän tarmoa ja intoa, hetkessä jossain muualla. Siinä tuijotin tyhjää puskaa ja tajusin vasta jälkikäteen, mitä olin nähnyt.

Vaikka yleensä pellon reunan polkuja saa kulkea aivan kaikessa rauhassa yksinään ja muita kulkijoita näkee harvoin, on tänä talvena saanut käsityksen muiden liikkujien runsaudesta. Pellot ovat peittyneet paikoin yli metrinkin paksuiseen lumeen ja tuuli on peittänyt polut yhä uudelleen piiloon. Jos liikkeelle on uskltautunut heti lumituiskun jälkeen ei vanhoista poluista ole tietoakaan, mutta jo viikossa ne on tallattu uudelleen ja kiemurtelevat kapeina väylinä pitkin maisemaa. Täällä on siis runsaasti muitakin kulkijoita! Erityisesti koirien ulkoiluttajille polut ovat pelastus: kaikki läheisen keskuspuiston kävelyreitit ovat hiihtäjien valtaamia ja koiran taluttajiin siellä suhtaudutaan penseästi.

Odotan innolla kevään tuloa maisemaani. Lumen sulaessa pellot muuttuvat kuravelliksi ja polut saattavat olla hetken kulkukelvottomia. Suuntaan silti kulkuni sinne ja yritän käyttää reittejä, jotka kulkevat kuivemmista paikoista. Milloinkahan kiurut tulevat?